sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kesän makuja talven varalle

Kaikkien näiden projektien keskellä täytyy vähän pysähtyä ja miettiä myös syksyä sekä tulevaa talvea. Ikävä kyllä täytyy myöntää, että olen hieman kateellinen naapuritontin mansikkamaalle. Kylmästä keväästä sekä tästä sateisesta ja koleasta kesästä huolimatta naapurin mansikkasato on huikea. Mitä sitten omaan mansikkamaahan tulee, niin eipä ole hurraamista. Mansikan viljely ei ole muuten loppujen lopuksi ihan helppoa hommaa. Siinä, missä vadelmat kaipaavat vain pientä vanhojen kasvustojen karsimista, niin kyllä mansikkamaata täytyy huoltaa ihan eri tavalla. Kylläpä se on nyt tällä tontilla jäänyt aivan retuperälle ja se ainut pieni sato on tainnut karata parempiin suihin tuonne rastaiden sekä oravien suunnalle. Talven mansikat tuli haettua Inkoosta tutulta mansikkaviljelijältä, jolta saa ihan maukkaita ja hyvin pakkasenkin kestäviä herkkuja.


Mutta on jo jotain jäänyt omasta puutarhastakin pakkaseen. Törmäsin jossain keskustelupalstoilla ruusun terälehtihilloon. Kuulosti kyllä niin eksoottiselta ja helpolta valmistaa, että täytyihän sitä kokeilla. Ohje on ilmeisemmin Vivi-Ann Sjögrenin ohje ja löytynee hänen kirjoittamasta keittokirjasta. Itse siis bongasin tämän netistä ja tein sen mukaan oman hilloni.


Ruusun terälehtihillo


1 l tuoksuvien ruusujen terälehtiä kevyesti sullottuna
(Huom! myrkyttömien ruusujen, itse käytin aitaruusujani eli Kurttulehtiruusujen terälehtiä)
1 rkl sitruunankuorta suikaleina (käytä vain keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua oman maun mukaan (laitoin noin puolikkaan sitruunan mehut keitokseen)


Terälehdistä poistetaan valkoinen kärki ennen keittämistä. Laita kattilaan terälehdet, sitruunankuori sekä vesi. Keitä seosta noin 5-10 min. Keitos saattaa näyttää hieman kummalliselta ja itsestäni määrä tuntui aika pieneltä tuohon sokerimäärään nähden. No, kaikesta huolimatta lisää sokerit joukkoon ja keitä taas noin 5-10 minuuttia. Muista maustaa halutessasi sitruunan mehulla. Purkita kiehuvana puhtaisiin ja mielellään kuumiin lasipurkkeihin. Itse käytin pieniä parin desilitran umpiointipurkkeja. Tuosta määrästä ei tule kuin kuutisen desiä hilloa. Hillosta näyttää näin muutaman tunnin jälkeen tulevan aika marmeladin oloista. Oli muuten todella maukasta ja ennen kaikkea kauniin väristä hilloa. Voisin kuvitella, että olisi aika hyvää macaronsien välissä tai vaikkapa pikkuleipien täytteenä. Nam! Tätä täytyy tehdä lisää. Ai niin, kannattaa tarttua tähän heti, koska ainakin minun piharuusut alkavat olla jo kukintansa loppupuolella.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti